Viime viiko meni lapasten parissa:

Takana on 7veljestä raidasta tehdyt lasten lapaset, edessä pääkallokuvioiset aikuisten lapaset. Pääkallolapasten pääväräri on tummanharmaa, mutta niin kuvassa kuin luonnossakin ne jostain syystä näyttää tuon luonnonvalkoisen rinnalla aivan vihreiltä. Pääkallokuvion tein tarkoituksella en-aivan-silmiinpistävän-valkoisella, jotta ne eivät niin pomppaisi kaikkien vastaantulijoiden silmiin.

Äsken aloin tekemään verkkomaista ponchoa. Huomasin liian myöhään, että pyöröpuikkoni ovatkin liian pitkät jotta niillä voisi neuloa kaulusosan suljettuna neuleena. Otin sitten pienemmät puikot ja neuloin t-o-de-l-l-a löysää. Kun kaulus oli valmis, huomasin, että jotenkin ihmeen kaupalla kaulus oli ihan alussa kierähtänyt jotenkin ympäri, ja siinä siis oli käytännössä solmu keskellä.. eikun purkamaan koko homma. Sitten päätinkin että teen uuden version oikean paksuisilla pyöröpuikoilla. Kaupat oli just sopivasti mennyt kiinni joten en päässyt niitä ostamaan. Mieheni armas sitten ne liian pitkät pätkäisi ja poltti takaisin katkaistut versiot yhteen siistiksi, lyhyeksi pyöröpuikoksi. No, sittenpä loin siihen silmukat ja aloin kutomaan.. ei onnistunut. Jäykkä puikon osa on näköjään pidemmissä pyöröpuikoissa pitempi kuin lyhyemmissä. Näissä katkaistuissa pitkissä ne puikot olivat liian pitkät jotta niillä voisi neuloa yhtään mitään, en saanut puikkoja kohtaamaan lainkaan.. hieman vaikea selittää mutta päähä otti tosi paljon.

Olen hivenen heikkohermoinen, joten aikani mustaa nähtyäni ja kolmeen sataan laskettuani aloin rauhoittua ja toistaa itselleni lähes ääneen, että voin aivan hyvin tänään tehdä toista pääkallolapasta valmiimmaksi, käydä huomenna hankkimassa aivan oikeanlaisen pyöröpuikon kaupasta ja tehdä huomenillalla tai ensi viikolla tätä ponchoa... saa nähdä menikö maku koko neulontahommista täksi illaksi.